En ole aamuihminen. En ole sitä edes silloin, kun saisin nukkua riittävästi. Mutta aina välillä tulee tällaisia toisenlaisia aamuja. Heräsin aika pian kahdeksan jälkeen ilman herätyskellon piipitystä. Ensimmäinen havainto oli, ettei mikään ärsyttänyt tai ottanut päähän. Oli helppo nousta sängystä.
Lähdin koirien kanssa ulos, ja taisivat nelijalkaisestkin vähän hämmästyä, kun ei tehtykään tavallista aamuista pikapyrähdystä talon ympäri. Käveltiin melkein kolmen vartin lenkki. Koirat saivat rauhassa haistella märkää multaa ja ihmetellä tuulessa pyöriviä muovipusseja. Meillä ei ollut kiire mihinkään. Kohta laitan puurokattilan hellalle ja otan sulamaan pakastemarjoja rahkan kaveriksi.
Setä nukkuu vielä. Viikonloppuisin se tekee aina pitkää iltaa töissä. Silti se on usein minua pirteämpi ja paremmalla tuulella. Tiedän tekeväni ihan liikaa töitä, ja kun siihen päälle lasketaan vielä opiskelu ja kirjoittaminen (joka ei tällä hetkellä oikein suju), niin summa on aika hurja. Setä osaa nauttia vapaa-ajastaan ja osaa myös pitää työn ja vapaan erossa toisistaan. Opettaiskohan se saman minullekin?
Hyvää lauantaita kaikille. Toivottavasti teilläkin on kiva aamu.
Ihanaa aamua, Flikka! Mää oon viimeisen viikon ajan odottanut tehokasta aamua. Oon nimittäin uskotellut itelleni, että jotta saisin kaiken valmiiksi (kyllä, kaiken), edellyttää se semmoista mystistä kuuden ja seitsemän välillä heräämistä, minkä jälkeen suoraan ja tehokkaana ponnahtaisin ensin aamulenkille (juosten tietysti) ja seuraavaksi virkistävän suihkun sekä ravitsevan aamiaisen myötä työpöydän ääreen. Hyvään tahtiin sitten tahkoaisin menemään parit, kolmet esseet ja tutkielman jos toisenkin, perehtyisin esitäytettyyn veroilmoitukseen, kilpailuttaisin sähköyhtiön ja täyttelisin vihellellen lukuisia erilaisia kaavakkeita. No. En ole tullut heränneeksi. Eli se siitä. Ei voi mitään.
VastaaPoistaMutta itse asiassa semmoista tulin sanomaan, että ei kai kirjoittamista ole pakko laskea välttämättömien töiden listalle? Vaikkei se ehkä produktiivisuutta edistä, jätän kirjoittamisen ihan tietoisesti lojumaan, jos se alkaa tuntua stressaavalta pakolta. Työltä se saa tuntua, mutta että pakkotyöltä...
Toi on ihan totta. Tosin jos kirjoittamiseen liittyy deadlineja, jotka vähän niinkuin meni jo, alkaa niistäkin tulla paineita. Vaikka eihän se valkoinen paperi mihinkään täyty pakolla. Onneksi tänään saa herätellä luovuutta hyvässä seurassa opiskelukavereiden kanssa.
PoistaIhanaa aamua itselles kanssa, S. Eiku päivää... mihis nää tunnit taas livahti? :)