Legomiesten invaasio

Olipa kerran poika, joka rakensi legoista avaruusaluksia ja kaupunkimaisemia. Vähän myöhemmin oli tyttö, jonka legopalikoista muodostui merirosvolaivoja ja televisiostudioita.

Vuosia myöhemmin tyttö ja poika kohtasivat... ja kuinkas sitten kävikään?

Sedän ja Flikan kokeellinen keittiö osa 1

Päätettiin leipoa pullaa. Voi olla, ettei ajateltu asiaa ihan loppuun. Flikka on leiponut pullaa viimeksi ehkä yläasteella ja Setä samaisessa laitoksessa kymmenisen vuotta aikaisemmin. Mutta se ei tietenkään estänyt meitä haaveilemasta tuoreesta, itse tehdystä laskiaispullasta.

Kaikki meni pieleen heti kättelyssä. Katsoimme ohjeen netistä, varasimme aineet valmiiksi, lämmitimme maidon. Sen jälkeen pengottiin keittiön kaappeja sen toivossa, että löytäisimme yleiskoneeseen kaikki tarvittavat osat. Sitten etsimme käyttöohjetta, jotta ne kaikki osat saataisiin paikoilleen.

Kun kone oli saatu koottua, oli aika heittää ensimmäiset ainekset kulhoon ja työntää töpseli seinään.  Maanisen käynnistyspainikkeen naksuttelun jälkeen oli pakko myöntää, että olisi ehkä kannattanut testata laitteen toimivuus ihan ekana. Reilun vuosikymmenen ajan kaapissa maannut yleiskone ei tehnyt elettäkään pyörittääkseen teriä. Aika oli tainnut ajaa sen ohi.

No eipä mitään, onhan meillä käsivatkain ja siihen taikinakoukut. Tästä eteenpäin on mahdoton sanoa, mitä teimme väärin. Ehtikö maito jäähtyä liikaa, mitattiinko jauho liian reilulla kädellä, lisättiinkö aineet väärin tai väärässä järjestyksessä?  Joka tapauksessa käsissämme oli lopulta lähes kivikova taikinamöykky, jossa ei ollut tietoakaan siitä ihanasta sitkosta ja ilmavuudesta, joka pullataikinassa pitäisi olla. Toiveikkaina vielä turvottelimme taikinaa reilun tunnin. Ehkä se laajeni vähän, koveni ainakin lisää. Tekele muistutti lähinnä sinitarraa.

Tässä vaiheessa katseltiin ympärillemme keittiön kaaoksessa ja päätettiin luovuttaa suosiolla. Paitsi, että meillä oli jo kermavaahtoa ja marjamelbaa. Johonkinhan ne piti käyttää. Setä teki nopean kauppareissun ja palasi kotiin ranskanleipä kainalossaan. Köyhät ritarit onnistuivat pullakokeilua paremmin, mutta sokeria olisi saanut olla kyllä sekä mustikka-vadelma-survoksessa että kermavaahdossa. Se taisi unohtua molemmista.

Ihan kivaa yhteistä puuhaa keittiössä. Ens kerralla taidetaan silti hakea laskiaispullat lähimmästä leipomosta. 

Viikkosiivous

F: Meidän pitää siivota.

S: Mulle tuli uusi levy.

F: Ja se estää sua imuroimasta?

S: No kun ne pitää olla konkreettisia.

F: Häh? Ei hitto, mä puhuin villakoirien imuroimisesta.

S: Eiks ne kuulu ajella?

F: Joo näyttelyihin kyllä, mutta mä en usko, että viitsin noita sängyn alla pyöriviä pölykoiria ilmoittaa edes mätsäriin. Voisitko sä sitten laittaa pyykkiä?

S:  Koneeseen joo, mutta en narulle, koska siellä on märkiä.

F: Miten meillä voi olla näin paljon pyykkiä? Koneessa, pyykkinarulla, pyykkikorissa. Ihan koko ajan. Ei edes lapsiperheissä oo pyykit koko ajan esillä.

S: Jos ne edes kerran olisi pyykkikorissa eikä pitkin kämppää, voisin pestäkin niitä.

F: Okei, mä hoidan pyykit. Voitko sä täyttää tiskikoneen?

S: Se on jo täynnä puhtaita eikä likaisia oo pöydällä. Käytkö sä edes koskaan keittiössä?

F: Ei mun tarvi, kun sä ruokit mut. Sitä paitsi keittiön pöytä pitää siivota. Ei siellä mahdu syömään. Miks me pinotaan kaikki sinne?

S: No kun muualle ei enää mahdu.

F: Pitäisköhän meidän yrittää luopua jostain?

S: Onko meillä muka jotain ylimääräistä?

F: öö… Mulla voisi olla ehkä yksi T-paita, josta voi tehdä rätin. Ja on tossa pari kirjaa, kun voi laittaa kiertoon. Ehkä.

S: Mitä kello on?

F: En mä tiedä. Ja muuten se T-paita… sitä vois ehkä pitää vielä yöpaitana tai sitten kotona silloin, kun mä oon kipee.

S: Niin, mut joko NCIS alkaa?

F: Ai niin joo, se pitää katsoa. Mut hei, pestään sit ainakin vessa ennen kuin vieraat tulee.

S: No sen kerkee sit vaikka perjantaina.

Mihinkäs tiikeri raidoistaan

Setä ostelee levyjä, itse rakastan tilpehööriä. Olen ollut sellainen lapsesta asti. Kaikki mikä on pikkukivaa ja sopii sisustukseen ja kulloiseenkin makuuni, pitää saada nyt heti. Itse asiassa Setä on alustavasti kieltänyt minulta kaikenlaisten säilytysrasioiden ja pussukoiden hankkimisen, mutta aarteista se ei puhunut onneksi mitään.

Siispä tiikeriin.

Tanskalainen lifestyle-kauppaketju Tiger avasi myymälän Turussa joskus viime vuoden loppupuolella. En ole ollut kaupasta mitenkään erityisen innoissani, onhan nuo tiimarit jo nähty, mutta sitten bongasin Kesällä kerran -blogista hauskoja viiksituotteita, jotka osoittautuivat Tigerin alkuvuoden uutuuksiksi. Niiden innoittamana tein pienen retken Turun myymälään, enkä voi todellakaan sanoa poistuneeni sieltä tyhjin käsin.

Laastarit, nenäliinat, keittiörätit ja servetit ovat toki hyödyllisiä, mutta mitä ihmettä teen taas yhdellä uudella viholla tai valokuva-albumilla? Entäpä säästöpossulla? Minulla on niitä jo kolme, mutta tämä uusin oli niin söpö ja kaiken lisäksi vielä liitutaulumaalilla sipaistu, että olihan se pakko lunastaa kotiin. Nappimagneeteille sentään on paikka valmiina joululahjaksi saamassani magneettitaulussa. Ja kuten kuvista huomaatte, taas tuli hankittua yksi säilytyspussukka ja parit rasiat. Että sillai.

Flikka

Pekonia ja sähkövirtaa

Olipa kerrassaan mukava päivä tänään. Ensin UPS toimitti kotiovelle sähkövirtaa eli AC/DC:n Backtracks Deluxe -boksin, jonka sisältä löytyi 3 CD:tä, 2 DVD:tä ja yksi LP. Mukana oli myös kahvipöytäkirja, kuvia ja erinäistä sälää muun muassa I do it for AC/DC -rintamerkki. Ja kaikki tämä ihanuus oli pakattu patterilla toimivaan pahvivahvistimeen.

Ja tämä siis todellakin toimii!

Seuraavaksi pitkin lähteä postiin. Sinne oli saapunut amerikasta asti paketillinen pekonia. Elikkäs Anti-Flag -yhtyeen uusi single Bacon muotoiltuna kuvavinyylinä. Viisisataa painettu ja minä sain numeron 332, joka oli pieni pettymys, sillä odotin pienempää numero.

Setä

Bloglovin

Suosikkikosmetiikkablogiani Viilankantolupaa kirjoittava Petra vinkkasi meille Bloglovinista. Eli nyt sitten kivat kivat jutut löytyvät myös sieltä. Ja kas sielläkin meillä oli jo lukija. Kivaa!

Flikka

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Hei Muumi

Meillä ei ole koskaan vallinnut mikään muumihuuma. Olen kyllä itse aina tykännyt muumeista, lapsena kuuntelin ja luin kirjat moneen kertaan. Haaveilin muumileluista aina, kun kävimme Tampereella katsomassa kirjaston muuminäyttelyä, ne pienoimallit yksityiskohtineen olivat ihan tajuttomia! Taisin joskus muovailla muumeja puumassasta, koska 80-luvun puolessa välissä ei vielä muumileluja myyty. Sedälle muumit taas ovat olleet aina melko vieras käsite.

Emme siis ole keräilleet muumimukeja, emmekä pitäneet muumeja varsinaisesti meidän kotiimme sopivana sisustuselementtinä. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Kaikki taisi alkaa teerasiasta, johon ihastuin. Musta, peltinen mörkörasia oli jotenkin niin vaikuttava kaikessa synkkyydessään. Ihan sama oliko se muumi vai ei, rasian graafinen ilme jäi kovasti kummittelemaan mieleeni. Lopulta rasia löytyi ystäväni tuparilahjapaketista ja mörköpurkki muutti keittiön kaappiin. Siinä säilytetään teepusseja ja purkin kuvitus on edelleen ihan paras kyseiseen tarkoitukseen – synkän ja myrskyisen yön lämmittäviin teehetkiin.

Tuo punakantinen peltirasia taas on muinainen (karkilla täytetty) joululahja sisareltani. Sen kuvituksessa on minulle sopivaa maanantaiasennetta ja tuittuilua. Purkissa säilytän vanhoja aarteita.

Anarkistisen muumitarjottimen (jossa Haisuli ja Pappa keittävät pontikkaa) sain juuri anopilta. Tykkään nimenomaan Tove Janssonin vanhasta tyylistä, joten tälle tarjottimelle löytyy varmasti paikka kodistamme.

Varsinaisista muumiastioista en ole koskaan innostunut, ne kun ovat turhan kirjavia makuuni. Mutta World Design Capital Helsinki 2012 –vuoden virallinen muumimuki oli pakko hankkia kahtena kappaleena. Ensinnäkin se on teoksesta Kuka lohduttaisi Nyytiä?, joka on minulle vähintäänkin rakas ja toisekseen erittäin kaunis ja sisustukseemme sopiva. Oikeastaan vähän harmittaa, että mukeja tuli hankittua vain kaksi.

Lopuksi vielä tunnustus. Aikanaan tuli hankittua myös kuuden kappaleen setti muumin seikkailuastioita (pikkulautaset, kulhot ja mukit) valintatalon keräilykampanjasta. En ole ihan varma vieläkään tykkäänkö niistä, mutta ovathan ne laadukkaita ja ilman sitä juoksevaa muumihahmoa ne olisivat myös tosi hyvän näköiset.

Pisteenä iin päällä, kerrottakoon, että sähkökaappimme päällä asuu hattivatteja.

Mutta mehän ei siis mitenkään kerätä muumeja tai olla niistä kovin innostuneita. No Setä ei ainakaan oo.

Flikka

Ps. niitä mielettömiä muumipienoismalleja voi edelleen ihailla Tampereella. Nykyään kirjaston sijasta taidemuseon uudistuneessa muumilaaksossa.

Ensimmäinen lukija

On meillä ainakin yksi kiva kiva kaveri. Tervetuloa ensimmäinen lukijamme. Spidermankin tykkää.

Linkkivinkkinä tänään luonnollisesti Heidin blogi Lankahommia.

Odotusta tulevaan

Mitäkö odotan vuodelta 2013?

Ykkössija odotuksille menee ehdottomasti tulevalle Bad Religion -albumille, joka on ennakkotilattuna jo, ja pitäisi tuossa kuun puolivälin jälkeen ilmestyä kotiin.

Kovasti odottelen myös Teenage Mutant Ninja Turtles legoja, vaikka mitään maata mullistavia paketteja ne tuskin ovatkaan. Mutta tahtoo silti kilppareita. Ja legoihin kun päästiin, niin tulossa on myös uusia Super Heroes-paketteja, joista saattaa löytyä jokunen ihan komeakin.

Odottamisen arvoista lienee sekin, että jaksan kirjoittaa tänne säännöllisin väliajoin ja saada mielenkiintoista luettavaa aikaiseksi. No, ainakin kovasti yritän.

Juu ja Frank Turnerin keikkaa Turun Klubilla 16.1. oottelen kovasti. Siellä on myös Jaakko & Jay, tuo pahamaineinen punk-duo.

Toivelistalla olisi myös paljon kivoja alkuviikon pikkukeikkoja kivoilta pikkubändeiltä ja vähän isommiltakin.

Nyt sitten vain odotellaan.

Setä

 

Kaksnollakolmetoista

Aamulla keittiön pöydällä odotti tällainen yllätys…

Että sillai. Setä kertonee lisää. 

Flikka

Joulu Riikassa

Hyvää uutta vuotta. Meillä 2/3 koiraa pelkää raketteja ja isäntä on töissä. Itse siis harrastan näitä televisio ja internetpainotteisia vuoden vaihteita ylhäisessä yksinäisyydessä. Tai eihän tää nyt niin yksinäistä ole, kun koirat liimaantuvat kiinni kylkeen. Vanhimman koiran kanssa tuli aikanaan ihan ulkoiltua vuoden vaihteen räiskeessä ja katseltua yhdessä raketteja. Tai koira yleensä kyllä keskittyi lumen syömiseen. Tuo meidän nuoriso on valitettavasti vähän toista kaliberia.

Nyt kun pahin maailmanlopun meininki alkaa olla ohi ja nelijalkaisetkin ovat jo vähän rauhoittuneet, päätin palata hetkeksi jouluun.

Ei olla Sedän kanssa montaa joulua vietetty erossa, vaan yleensä kutsutaan perhettä meille joulunviettoon. Tänä vuonna kuitenkin päätin karata merille seurassani äitini ja sisaren teini-ikäiset pojat. Risteiltiin Riikaan, vierailtiin paikallisella joulutorilla ja syötiin Charlie’s Pizzassa hyvän pitsan lisäksi myös niitä aivan ihania pelmeneitä. Kunnollisia saanee vain itäisistä naapureistamme, viimeksi herkuttelin juustokastikkeessa uitetuilla nötösillä Liettuassa.

Olen ajanut (tai ajokortittomana lähinnä toiminut kartanlukijana) Tallinnasta Puolaan. Eli toisin sanoen käynyt Latviassa ennenkin, mutta Riika oli uusi tuttavuus. Kaupungissa oli jotain rujolla tavalla viehättävää. Joulupäivänä kadut olivat autiot, mutta joulutorilla oli lämmin tunnelma. Päällimmäiseksi jäi mieleen erikoinen harmaus. Toki ilmakin oli harmaa ja sateinen, mutta väitän silti, että Riikan värimaailma oli ihan eri paletista kuin minkään suomalaisen kaupungin väritys. Oli kuin koko kaupunki olisi maalattu vesivärein. Tykkäsin siitä tunnelmasta kovasti.

Laivalla ajoittainen keinuminen pääsi vähän haittamaan tunnelmaa eikä maailma ole vieläkään näin viikon jälkeen lakannut aina välillä huojahtelemasta (kiitti tärykalvontapaiseni). Siskonpoikien risteily kului pääasiassa Guitar Hero peliä pelaten, mikä kävi kalliiksi tädin kukkarolle. Kivaa oli, mutta ensi jouluna pysyttelen kotona.

Puistossa puut olivat saaneet lumiukkopuvut.

Jotenkin maisemasta tuli mieleen nukkekoti.



Tämä oli ilmeisesti jonkunlainen kulkukissojen hyväntekeväisyyskeräys. Tekstit olivat kaikki latviaksi, joten ei ihan käynyt ilmi, mikä oli homman nimi. Rakennelma oli kyllä hieno ja jokaisesta pienestä ikkunasta näki erilaisia kissa-aiheisia patsaita yms. Toivottavasti taskunpohjalta kaivetut kolikot menivät hyvään tarkoitukseen.