Valittelin viimeksi, että vapaa-ajalla tulee nautittua ihan liian vähän teatteria. Nyt on sitten tätäkin tyttöä hemmoteltu oikein kunnolla, kun melkein heti Jekyllin & Hyden jälkeen ystävä kutsui teatterimatkalle Helsinkiin. Ja varsinainen elämys olikin luvassa.
Kävimme katsomassa Teatteriseurue Ursuksen Perturbon. Ajomatkat Helsinkiin ja takaisin kestivät kolme kertaa pidempään kuin itse esitys, mutta voin vannoa, että kokemus oli jokaisen kilometrin arvoinen.
Teatteriseurue Ursus on helsinkiläinen ammattiteatteriryhmä, jonka esityksissä on omaleimaista absurdiutta ja visuaalisuutta. Edellä mainittuja elementtejä löytyy myös Ursuksen kuopuksesta Perturbosta. Esperantoksi Häiriön-nimeä kantava esitys on lyhyt, mutta viipyilevä. Se maalaa lavalle hetkellisiä kuvia hahmoista, joiden olemus rakentuu alitajunnan syövereissä heränneistä mielikuvista.
 |
| Juontaja (Sami Roikola) johdattelee yleisön näyttelijän (Louna-Tuuli Luukka) alitajuntaan. Kuva: Erika Belazreg / Teatteriseurue Ursus (c) |
Groteskin kaunis esitys murentaa ihmismieltä ja kokoaa sitä uusiin muotoihin. Työryhmän ajatukset on naamioitu teatteriksi, mutta oikeastaan yleisö näkee eläviä taideteoksia, joista aikamme suurimmat surrealistitkin saattaisivat olla kateellisia. Kiehtovasti vääristynyt äänimaailma ja julmasti särähtelevä valaistus viimeistelevät tunnelman.
Ilmaisullista vuoristorataa kuljettavat Louna-Tuuli Luukka ja Sami Roikola. Kyydissä on helppo pysyä silloinkin, kun mutkiin kiihdytetään kaasu pohjassa. Heli Väätäisen ohjauksessa kokonaisuus pysyy hallitusti kasassa, vaikka roiskiminen kuuluukin asiaan.
Lukuisten koomisten, koskettavien ja kutkuttelevien hahmojen joukosta valopilkuksi nousee elähtänyt blondi, joka kävelytuen varassa ontuen etsii itselleen valokeilaa. Myös friikkisirkuksesta karannut juontajahahmo on kiinnostava, varsinkin kun kumpikin näyttelijä tulkitsee hahmon omalla tavallaan. Rytmimunaan liikettä pistävä ja viiksiään puhalteleva klovni taas pistää viattoman raadollisella komiikallaan katsomon tirskumaan ja punastelemaan.
 |
| Blondi (Sami Roikola) löytää valokeilan. Kuva: Erika Belazreg / Teatteriseurue Ursus (c) |
Perturbossa kiehtovinta on sen selittelemättömyys ja määrittelemättömyys. Esitys ei kosiskele yleisöltä ymmärrystä eikä anna ajatella asioita puhki. Oma mieli ei ensin meinaa päästää irti ja hakee väkisin logiikkaa – punaista langan pätkää tai edes keltaisista tiilistä muurattua tietä. Tilanteet, hahmot ja mielikuvat vaihtuvat kuitenkin juuri oivalluksen kynnyksellä ja sopivasti hellä ote yleisöstä pitää. Katsomossa reagoidaan tahattomasti. Siitä tietää, että kokemuksessa on jotain aitoa.
Perturboa esitetään teatteri Kultsan tiloissa. Pommisuojan uumenissa, Katrin Valan puiston alla esitys on kuin kotonaan. Tila on juuri sopivan intiimi ja luolamainen niille mielen syövereille, joihin teatteriseurue Ursus sukeltaa. Jos toimit nopeasti, ehdit vielä elää tämän kokemuksen tulevan viikonlopun aikana.
Lisää tietoa teatteriseurue Ursuksen omilta sivuilta.
Kuvat ovat Teatteriseurue Ursuksen omaisuutta eikä niitä saa kopioida. Kuvat on julkaistu blogissamme Ursuksen luvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti