Viime viikonloppuna kävimme katsomassa Turun kaupunginteatterissa Jekyll & Hyde -musikaalin. Pidän kauhusta ja nimenomaan goottikauhusta, joten on hieman hämmentävää myöntää, ettei musikaalisovitus kauhukirjallisuuden klassikosta ollut minulle missään määrin ennestään tuttu, enkä oikein tiennyt mitä odottaa.
Pidän Jekyllin & Hyden tarinasta, mutta odotukseni esitystä kohtaan kohdistuivat ihan muualle kuin musiikkiin ja käsikirjoitukseen. Vahvoja odotuksia oli nimiroolissa nähtävää Riku Niemistä kohtaan ja vielä vahvempia odotuksia lavastusta kohtaan. Molemmat odotukset täytettiin erinomaisesti.
Turun kaupunginteatteri on ehdottomasti lavastuksen aatelia. Pyörivän näyttämön tuomat mahdollisuudet on tälläkin kertaa toteutettu hyvin ja lavastus kokonaisuudessaan on nerokas. Vinot rakennukset tuovat mieleen painajaisunen tai vanhan mustavalkoisen kauhuleffan. Yksityiskohtien määrä on huikea ja lavastus elää esityksen mukana. Pelkästään tämän takia Turun kaupunginteatterin Jekyll & Hyde on must see -kokemus.
 |
| Goottilaista tunnelmaa ja herra Hyden aiheuttamaa pakokauhua asemalla. Kuva (c) Robert Seger / Turun kaupunginteatteri. |
Sitten Riku Nieminen. Ah. Monille ikuisesti Munamies, minulle yksi suomalaisen lavataiteen lupaavimmista ja karismaattisimmista esiintyjistä. Jos olet nähnyt Niemisen vain televisiossa, et ole nähnyt mitään. Tämä nuori näyttelijä kuuluu ehdottomasti lavalle. Itse asiassa Nieminen on todistanut kykynsä jo pariinkin otteeseen, esimerkiksi Kansallisteatterin Homo!:ssa ja omassa suosikkiroolissani Peter Panina Ryhmäteatterissa. Eikä muuten jätä tohtori Jekyllin tai herra Hydenkaan rooli kylmäksi.
Nieminen tekee kaksijakoisen roolinsa taiten. Jekyllinä hän on rauhallinen ja vähäeleinen. Kiltin tohtorin pimeän puolen eli herra Hyden rooli onkin sitten huomattavasti fyysisempi ja voimakkaampi. Muutos roolien välillä tapahtuu ilmeissä, tavassa puhua, tavassa liikkua ja ihan pelkästään jo tavassa seistä lavalla. Muutokset ovat hallittuja ja nopeita. Ja kuka väitti, ettei Riku Nieminen osaa laulaa? Voin sanoa, että väärässä oli.
Itse musikaali on kuitenkin vähän pliisu. Tarinassa on pikakelauksen makua, eikä musiikista jää mieleen mitään. Jostain syystä 90-luvulla syntyneiden musikaalien on vaikea ylettyä aikaisemmin kirjoitettujen/sävellettyjen tasolle. Kaukana oltiin ykkössuosikistani Oopperan kummituksesta, jonka ensitahdit pistävät ihon kananlihalle ja nostavat kyyneleet silmiin.
Onneksi Turun kaupunginteatteri pelastaa mielenkiintoisella toteutuksellaan ainakin osan käsikirjoituksen ja sävellyksen vaisuudesta. Kaltaiseni kauhufanin mieltä olisi tosin virkistänyt nähdä vielä enemmän synkkyyttä, verta ja roisiutta, mutta ymmärrän toki, ettei iso laitosteatteri voi ihan gorelinjalle lähteä. Se saattaisi karkottaa katsojan jos toisenkin. Pyrotekniikasta kuitenkin iso plussa.
Erityiskiitosta täytyy antaa vielä ihan mielettömästä käsiohjelmasta. Omistan itse jokaisen (työksi tai huviksi) näkemäni teatteriesityksen käsiohjelman (niitä on muuten iso laatikollinen), joten tällainen herkkupala kohokuvioituine kansineen ja tyylikkäine kuvineen oli juuri sopiva graafinen herkkupala.
Illan päätteeksi seurueemme kokoontui YouTuben ääreen metsästämään David Hasselhoffin Jekyll ja Hyde -pätkiä. Herra Hasselhoff on nähty kaksoisroolissa Plymouth Theatressa vuonna 2000. Hauskoja pätkiä, mutta itse katselin kyllä paljon mieluummin Riku Niemistä.
 |
| Karismaattinen Riku Nieminen keskellä hyvän ja pahan kamppailua. Huomiota kannattaa kiinnittää myös tohtori Jekyllin laboratorion käsittämättömiin yksityiskohtiin. Kuva (c) Robert Seger / Turun kaupunginteatteri. |
Itse musikaali on kuitenkin vähän pliisu. Tarinassa on pikakelauksen makua, eikä musiikista jää mieleen mitään. Jostain syystä 90-luvulla syntyneiden musikaalien on vaikea ylettyä aikaisemmin kirjoitettujen/sävellettyjen tasolle. Kaukana oltiin ykkössuosikistani Oopperan kummituksesta, jonka ensitahdit pistävät ihon kananlihalle ja nostavat kyyneleet silmiin.
Onneksi Turun kaupunginteatteri pelastaa mielenkiintoisella toteutuksellaan ainakin osan käsikirjoituksen ja sävellyksen vaisuudesta. Kaltaiseni kauhufanin mieltä olisi tosin virkistänyt nähdä vielä enemmän synkkyyttä, verta ja roisiutta, mutta ymmärrän toki, ettei iso laitosteatteri voi ihan gorelinjalle lähteä. Se saattaisi karkottaa katsojan jos toisenkin. Pyrotekniikasta kuitenkin iso plussa.
Erityiskiitosta täytyy antaa vielä ihan mielettömästä käsiohjelmasta. Omistan itse jokaisen (työksi tai huviksi) näkemäni teatteriesityksen käsiohjelman (niitä on muuten iso laatikollinen), joten tällainen herkkupala kohokuvioituine kansineen ja tyylikkäine kuvineen oli juuri sopiva graafinen herkkupala.
Illan päätteeksi seurueemme kokoontui YouTuben ääreen metsästämään David Hasselhoffin Jekyll ja Hyde -pätkiä. Herra Hasselhoff on nähty kaksoisroolissa Plymouth Theatressa vuonna 2000. Hauskoja pätkiä, mutta itse katselin kyllä paljon mieluummin Riku Niemistä.
Flikka
Blogikirjoituksessa käyttämäni kuvat ovat Turun kaupunginteatterin omaisuutta eikä niitä saa kopioida. Kuvat on julkaistu blogissamme Turun kaupunginteatterin luvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti