Ensimmäisen asteen yhtälöitä

Meillä on kaksi koiraa, noin 900 CD-levyä, nelisensataa vinyyliä, toistasataa lego-ukkoa ja enemmän pelikoneita kuin keskiverto lapsiperheellä. Kirjoja on hyllymetreittäin. Sedän bändipaitoja ja Flikan huulipunia ei edes yritetä laskea. Meillä on lukuisia aarteita lukuisissa kenkälaatikossa ja kymmeniä pareja tennareita. Ja kohta meillä on enää 54 neliötä. Jaiks.

Halpisversioita

Setä kun on pikkupojasta asti tykännyt rakennella legoja niin täytyihän noita halvempia versioita myös kokeilla. Pienempi merirosvolaiva (pituus 50cm) on Cobi-sarjaa ja rannikkovartiostolaiva (pituus 100 cm) taasen Ban-Bao sarjaa. Kummassakin sarjassa on suhteellisen hyvä tuntuma palikoissa vaikka välillä joutuukin hiukan enemmän tekemään töitä osien kanssa. Erittäin tyytyväinen olen kuitenkin kumpaankin sarjaan. Ban-Baon figuurit ovat kuitenkin tuon sarjan jälkeen jo muuttaneet muotoaan enkä pidä hahmojen uusista muodoista.

Kuvaaja kuvaa kuvaajaa

Huomioi myös roikkuva zombie-luuranko

Kapteeni-Koukku ja aarrearkku

Se on oikeasti metrin mittainen

Korkeutta tulee kaikenkaikkiaan 47 cm

Ketjut Flikka kasasi pala kerrallaan, pituutta tuli lähemmäs kaksi metriä

Uljas vartiomies

Kapteeni katsoi horisonttihin

Rauhaa rakastava tykkimies kun tykitkin ovat pölyttyneet

Pelottavan suuret tykit

Record Store Day

Lauantaina 20.4. oli kansainvälinen Record Store Day, jolloin julkaistaan kaikenlaisia erikoispainoksia rajoitettuja eriä sekä uusintapainoksia jo loppuunmyydyistä tai muuten vaikeasti saatavista levyistä. Ja tottahan toki Setäkin halusi osallistua ja kantaa kortensa kekoon. Levymyyntihän on pitkään ollut jo laskusuunnassa joten hienojahan tällaiset erikoispäivät ovat, jos vaikka joku sattuisi ostamaan myöhemminkin jonkun äänitteen ihan fyysisestikin.

Muutama oikein mukava RSD-spesiaali jäi minullekin kouraan kun enempää ei ollut rahaa laittaa kaikkiin kivoihin juttuihin.

Käteen tarttuivat siis South Park: San Diego 7", Face to Face:The Other Half 10" -Uusimman levyn sessioissa nauhoitettuja biisejä, New Found Glory: Mania -12" Ramones covereita sisältävä EP sekä Misfits: Skulls 7" -Jossa kääntöpuolella Lemonheadsin versio samasta biisistä.

South Park-levyn osto johtui ehkä enemmänkin b-puolen kappaleesta:

Muutama levy jäi erinäisistä syistä pois kuten Flogging Mollyn tripla-LP hinnan vuoksi 79,95.

Eniten kuitenkin harmitti se etten herännyt ajoissa, koska tämä harvinainen herkkusinkku myytiin heti aamulla loppuun:

Ostakaa levyjä ihmiset
T: Setä

Legomiesten invaasio

Olipa kerran poika, joka rakensi legoista avaruusaluksia ja kaupunkimaisemia. Vähän myöhemmin oli tyttö, jonka legopalikoista muodostui merirosvolaivoja ja televisiostudioita.

Vuosia myöhemmin tyttö ja poika kohtasivat... ja kuinkas sitten kävikään?

Pekonia ja sähkövirtaa

Olipa kerrassaan mukava päivä tänään. Ensin UPS toimitti kotiovelle sähkövirtaa eli AC/DC:n Backtracks Deluxe -boksin, jonka sisältä löytyi 3 CD:tä, 2 DVD:tä ja yksi LP. Mukana oli myös kahvipöytäkirja, kuvia ja erinäistä sälää muun muassa I do it for AC/DC -rintamerkki. Ja kaikki tämä ihanuus oli pakattu patterilla toimivaan pahvivahvistimeen.

Ja tämä siis todellakin toimii!

Seuraavaksi pitkin lähteä postiin. Sinne oli saapunut amerikasta asti paketillinen pekonia. Elikkäs Anti-Flag -yhtyeen uusi single Bacon muotoiltuna kuvavinyylinä. Viisisataa painettu ja minä sain numeron 332, joka oli pieni pettymys, sillä odotin pienempää numero.

Setä

Hei Muumi

Meillä ei ole koskaan vallinnut mikään muumihuuma. Olen kyllä itse aina tykännyt muumeista, lapsena kuuntelin ja luin kirjat moneen kertaan. Haaveilin muumileluista aina, kun kävimme Tampereella katsomassa kirjaston muuminäyttelyä, ne pienoimallit yksityiskohtineen olivat ihan tajuttomia! Taisin joskus muovailla muumeja puumassasta, koska 80-luvun puolessa välissä ei vielä muumileluja myyty. Sedälle muumit taas ovat olleet aina melko vieras käsite.

Emme siis ole keräilleet muumimukeja, emmekä pitäneet muumeja varsinaisesti meidän kotiimme sopivana sisustuselementtinä. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Kaikki taisi alkaa teerasiasta, johon ihastuin. Musta, peltinen mörkörasia oli jotenkin niin vaikuttava kaikessa synkkyydessään. Ihan sama oliko se muumi vai ei, rasian graafinen ilme jäi kovasti kummittelemaan mieleeni. Lopulta rasia löytyi ystäväni tuparilahjapaketista ja mörköpurkki muutti keittiön kaappiin. Siinä säilytetään teepusseja ja purkin kuvitus on edelleen ihan paras kyseiseen tarkoitukseen – synkän ja myrskyisen yön lämmittäviin teehetkiin.

Tuo punakantinen peltirasia taas on muinainen (karkilla täytetty) joululahja sisareltani. Sen kuvituksessa on minulle sopivaa maanantaiasennetta ja tuittuilua. Purkissa säilytän vanhoja aarteita.

Anarkistisen muumitarjottimen (jossa Haisuli ja Pappa keittävät pontikkaa) sain juuri anopilta. Tykkään nimenomaan Tove Janssonin vanhasta tyylistä, joten tälle tarjottimelle löytyy varmasti paikka kodistamme.

Varsinaisista muumiastioista en ole koskaan innostunut, ne kun ovat turhan kirjavia makuuni. Mutta World Design Capital Helsinki 2012 –vuoden virallinen muumimuki oli pakko hankkia kahtena kappaleena. Ensinnäkin se on teoksesta Kuka lohduttaisi Nyytiä?, joka on minulle vähintäänkin rakas ja toisekseen erittäin kaunis ja sisustukseemme sopiva. Oikeastaan vähän harmittaa, että mukeja tuli hankittua vain kaksi.

Lopuksi vielä tunnustus. Aikanaan tuli hankittua myös kuuden kappaleen setti muumin seikkailuastioita (pikkulautaset, kulhot ja mukit) valintatalon keräilykampanjasta. En ole ihan varma vieläkään tykkäänkö niistä, mutta ovathan ne laadukkaita ja ilman sitä juoksevaa muumihahmoa ne olisivat myös tosi hyvän näköiset.

Pisteenä iin päällä, kerrottakoon, että sähkökaappimme päällä asuu hattivatteja.

Mutta mehän ei siis mitenkään kerätä muumeja tai olla niistä kovin innostuneita. No Setä ei ainakaan oo.

Flikka

Ps. niitä mielettömiä muumipienoismalleja voi edelleen ihailla Tampereella. Nykyään kirjaston sijasta taidemuseon uudistuneessa muumilaaksossa.