Parempaa huoltamoruokaa

Alkuviikosta innostuttiin Avaruusasema-blogin huoltoasema-gourmet reseptistä. Varioitiin juttua vähän ja nauttittiin oma versiomme paremmasta huoltamoruuasta. Kuvat ei kyllä ole ihan Avaruusaseman tasoa, pahoittelut siitä. ehkä mekin saadaan jonain päivänä hankkittua kunnon kamera tai nykyiseen kameraan parempi putki.

Varsinaista reseptiä on vaikea julkaista, koska kokeellisen keittiömme nimissä vähän sovellettiin (varsinkin kun osa ostoslistan tuotteista ei koskaan löytänyt tietään kotiin). Jonkunlainen selostus ruuan syntymisestä voidaan kuitenkiin antaa.

Pihvit: marinoimaton possun ulkofile, näkyvä rasva leikattiin pois ja syötettiin koirille, pihvit nuijittiin ohuiksi ja paistettiin pannulla, pinnalle hyppysellinen pippuria ja suolaa. Pihvien kaveriksi grillattiin parit tomaatit.

Juuresranskalaisiin käytimme punajuurta, porkkanaa, lanttua ja bataattia. Tikuiksi leikatut juurekset keitettiin nopeasti aavistuksen suolatussa vedessä ja laitettiin uuni vuokaan. Päälle vähän oliiviöljyä ja mausteita, uunissa noin 35 minuuttua. Lopuksi sekoitettiin niiden joukkoon tinjamia.

Maustevoi syntyi margariinista, paprikajauheesta ja hienoksi silputusta rukolasta. Sotkettiin yhteen ja heitettiin muutamaksi minuutiksi pakastimeen.

Oli muuten älyttömän hyvää.

Ollaan pyritty tiistaisin tekemään myös jotain jälkiruokaa itse. Tällä kertaa kokeiltiin pikainen valkosuklaa-pannacotta marjoilla. Resepti voidaan julkaista myöhemmin, jos löydetään se vielä jostain. Pannacotta oli Sedän mukaan maailman helpoin jälkiruoka ja ehkä kokeillaan sitä toistekin erilaisilla makuvaihtoehdoilla.

Sedän ja Flikan kokeellinen keittiö osa 1

Päätettiin leipoa pullaa. Voi olla, ettei ajateltu asiaa ihan loppuun. Flikka on leiponut pullaa viimeksi ehkä yläasteella ja Setä samaisessa laitoksessa kymmenisen vuotta aikaisemmin. Mutta se ei tietenkään estänyt meitä haaveilemasta tuoreesta, itse tehdystä laskiaispullasta.

Kaikki meni pieleen heti kättelyssä. Katsoimme ohjeen netistä, varasimme aineet valmiiksi, lämmitimme maidon. Sen jälkeen pengottiin keittiön kaappeja sen toivossa, että löytäisimme yleiskoneeseen kaikki tarvittavat osat. Sitten etsimme käyttöohjetta, jotta ne kaikki osat saataisiin paikoilleen.

Kun kone oli saatu koottua, oli aika heittää ensimmäiset ainekset kulhoon ja työntää töpseli seinään.  Maanisen käynnistyspainikkeen naksuttelun jälkeen oli pakko myöntää, että olisi ehkä kannattanut testata laitteen toimivuus ihan ekana. Reilun vuosikymmenen ajan kaapissa maannut yleiskone ei tehnyt elettäkään pyörittääkseen teriä. Aika oli tainnut ajaa sen ohi.

No eipä mitään, onhan meillä käsivatkain ja siihen taikinakoukut. Tästä eteenpäin on mahdoton sanoa, mitä teimme väärin. Ehtikö maito jäähtyä liikaa, mitattiinko jauho liian reilulla kädellä, lisättiinkö aineet väärin tai väärässä järjestyksessä?  Joka tapauksessa käsissämme oli lopulta lähes kivikova taikinamöykky, jossa ei ollut tietoakaan siitä ihanasta sitkosta ja ilmavuudesta, joka pullataikinassa pitäisi olla. Toiveikkaina vielä turvottelimme taikinaa reilun tunnin. Ehkä se laajeni vähän, koveni ainakin lisää. Tekele muistutti lähinnä sinitarraa.

Tässä vaiheessa katseltiin ympärillemme keittiön kaaoksessa ja päätettiin luovuttaa suosiolla. Paitsi, että meillä oli jo kermavaahtoa ja marjamelbaa. Johonkinhan ne piti käyttää. Setä teki nopean kauppareissun ja palasi kotiin ranskanleipä kainalossaan. Köyhät ritarit onnistuivat pullakokeilua paremmin, mutta sokeria olisi saanut olla kyllä sekä mustikka-vadelma-survoksessa että kermavaahdossa. Se taisi unohtua molemmista.

Ihan kivaa yhteistä puuhaa keittiössä. Ens kerralla taidetaan silti hakea laskiaispullat lähimmästä leipomosta.