Ensimmäisen asteen yhtälöitä

Meillä on kaksi koiraa, noin 900 CD-levyä, nelisensataa vinyyliä, toistasataa lego-ukkoa ja enemmän pelikoneita kuin keskiverto lapsiperheellä. Kirjoja on hyllymetreittäin. Sedän bändipaitoja ja Flikan huulipunia ei edes yritetä laskea. Meillä on lukuisia aarteita lukuisissa kenkälaatikossa ja kymmeniä pareja tennareita. Ja kohta meillä on enää 54 neliötä. Jaiks.

Halpisversioita

Setä kun on pikkupojasta asti tykännyt rakennella legoja niin täytyihän noita halvempia versioita myös kokeilla. Pienempi merirosvolaiva (pituus 50cm) on Cobi-sarjaa ja rannikkovartiostolaiva (pituus 100 cm) taasen Ban-Bao sarjaa. Kummassakin sarjassa on suhteellisen hyvä tuntuma palikoissa vaikka välillä joutuukin hiukan enemmän tekemään töitä osien kanssa. Erittäin tyytyväinen olen kuitenkin kumpaankin sarjaan. Ban-Baon figuurit ovat kuitenkin tuon sarjan jälkeen jo muuttaneet muotoaan enkä pidä hahmojen uusista muodoista.

Kuvaaja kuvaa kuvaajaa

Huomioi myös roikkuva zombie-luuranko

Kapteeni-Koukku ja aarrearkku

Se on oikeasti metrin mittainen

Korkeutta tulee kaikenkaikkiaan 47 cm

Ketjut Flikka kasasi pala kerrallaan, pituutta tuli lähemmäs kaksi metriä

Uljas vartiomies

Kapteeni katsoi horisonttihin

Rauhaa rakastava tykkimies kun tykitkin ovat pölyttyneet

Pelottavan suuret tykit

Prinsessa Diana

Rakas Penimme sai tänään pikkusiskon. Pikkusiskon nimi on Diana ja se on isoveljeään yksinkertaisempi. Tietysti jokaisen ihanan prinsessan tapaan, myös Dianalla on aika paljon asusteita. Loppukesästä me sitten harjoitellaan lomografiakuvausta ja analogisen ajan arkea. Ja jos joku on nyt meidän Penistä huolissaan, niin ei hätää. Ostettiin pojalle uusi valovoimaisempi muotokuvalinssi ja hieno laukku. Ei tarvitse sitten Penin olla mustis uudesta tulokkaasta.

Millaisia kuvia prinsessa Dianamme ottaa? En osaa vielä sanoa. Se selviää, kun eka filmi on kuvattu ja kehitetty. Kädet täristen se on jo ladattu kameraan. Kuka lähtee huomenna puistoon räpsimään?

Flikka

In English: My own darling Princess Diana is finally here. Lomography is the word!

Diana F on replika vanhasta 60-luvun kamerasta. Kokonaan muovia, täysin mekaaninen.
En edes muistanut, miltä sokkona kuvaaminen tuntuu.

Näin paljon kaikkea kivaa oli Dianan Deluxe-paketissa.
Olen haaveillut Diana-kamerasta jo pitkään ja kun sain vähän ylimääräistä kukkarontäytettä,
ei ollut vaikea valita, mihin rahat sijoittaisin.

Olo oli kuin jouluaamuna.

Kalansilmää, makroa, teleä... you name it.
Paljonkohan joutuu valottamaan filmiä ennen kuin tajuaa, mitä mikäkin linssi tekee.

Hmm... mikähän olisi meikäläisen analoginen päivä?

Viimeksi taisin ostaa filmiä ennen vuotta 2000.

Sitten, kun kaikelle tälle keksii vielä säilytyspaikan, ollaan voiton puolella.

Kun setä uuden lelun osti

Muutama kuukausi sitten setä osallistui joukkorahoitukseen, jossa oli tarkoitus tuoda markkinoille
Android-pohjainen uusi pelikonsoli. Nyt se kaikki on käynyt toteen ja kädessäni kimaltelee pokkarikameran kokoinen uutuustuote. Laitteen testaus venyy kuitenkin työkiireiden takia juhannuksen yli, mutta tässä hieman esimakua koneesta.

Laatikon auettua oli vastassa pienet kiitokset.

Virta seinään, HDMI telkkariin, netti piuhalla tai wifillä ja pelaamaan.

Kokovertailun tueksi mukana PS3-ohjain.

Uusi lelu

Siitä on puhuttu pitkään. Flikka on maalaillut jo monesti ruusuisia kuvia siitä, miten joku päivä mekin omistetaan kamera, joka mahtuu pienempäänkin käsiveskaan mukaan. Tarkempaa ostosuunnitelmaa ei vielä edes ehditty tehdä, kun Setä bongasi Hesarin mainoksesta kameraliikkeen tarjouksen.

Nyt meilläkin on se, kaikkien bloggareiden pakollinen kuvausväline Olympus Pen. Ei uusin, eikä hienoin,  mutta ihan ikioma. Ja halvalla lähti. Nyt sitten odotetaan, että akku latautuu ja saadaan rahaa säästettyä hienoihin putkiin. Jatkossa näätte blogissamme vaan huippuotoksia, tosin valokuvaustaidot saattavat vähän rajoittaa.

Uuden lelun kuva otettiin vanhalla uskollisella Sony Alphalla,
 joka varmaan ainakin hieman joutuu väistymään taka-alalle.
Se kun on raivostuttavan suuri raahata paikasta toiseen.

Mihinkäs tiikeri raidoistaan

Setä ostelee levyjä, itse rakastan tilpehööriä. Olen ollut sellainen lapsesta asti. Kaikki mikä on pikkukivaa ja sopii sisustukseen ja kulloiseenkin makuuni, pitää saada nyt heti. Itse asiassa Setä on alustavasti kieltänyt minulta kaikenlaisten säilytysrasioiden ja pussukoiden hankkimisen, mutta aarteista se ei puhunut onneksi mitään.

Siispä tiikeriin.

Tanskalainen lifestyle-kauppaketju Tiger avasi myymälän Turussa joskus viime vuoden loppupuolella. En ole ollut kaupasta mitenkään erityisen innoissani, onhan nuo tiimarit jo nähty, mutta sitten bongasin Kesällä kerran -blogista hauskoja viiksituotteita, jotka osoittautuivat Tigerin alkuvuoden uutuuksiksi. Niiden innoittamana tein pienen retken Turun myymälään, enkä voi todellakaan sanoa poistuneeni sieltä tyhjin käsin.

Laastarit, nenäliinat, keittiörätit ja servetit ovat toki hyödyllisiä, mutta mitä ihmettä teen taas yhdellä uudella viholla tai valokuva-albumilla? Entäpä säästöpossulla? Minulla on niitä jo kolme, mutta tämä uusin oli niin söpö ja kaiken lisäksi vielä liitutaulumaalilla sipaistu, että olihan se pakko lunastaa kotiin. Nappimagneeteille sentään on paikka valmiina joululahjaksi saamassani magneettitaulussa. Ja kuten kuvista huomaatte, taas tuli hankittua yksi säilytyspussukka ja parit rasiat. Että sillai.

Flikka