Rokattiin biitsillä

Meinasi käydä niin, että kesästä 2013 oli tulossa meidän ensimmäinen festariton kesä. No eihän se käynyt laatuun. Siispä fiksailimme aikataulujamme, ostimme liput, varasimme hotellihuoneen ja ajoimme junalla Helsinkiin.

Rock the Beach osoittautui ihan kivaksi tapahtumaksi. Maisema oli hassulla tapaa tuttu ja vieras, rantalavalla tuli välillä vähän kotoisa Ruisrock-olo. Artistikattaukseen kuului neljä kovaa: The Gaslight Anthem, Billy Talent, Queens of the Stone Age ja Green Day. Ihme ja kumma kyllä, me ei taidettu katsoa yhtään bändiä ihan kokonaan. Keskityttiin enemmän nautiskelemaan vaan olemisesta.

Aluksi aurinko porotti kuumasti pilvettömältä taivaalta, mikä sai Flikan luopumaan talviturkistaan - ainakin melkein. Flikka meni mereen polvia myöten eli niin pitkälle kuin hameen helmat antoivat myöten. Setä ei suostunut edes riisumaan kenkiään, saati sitten lähestymään vettä. Billy Talentin -keikan aikana alkoi sataa. Pienen kastelun jälkeen pilvinen ja leuto ilta oli mitä mainioin festarikeli.

Ihan hyvä häppeninki kaikkinensa, mutta jotenkin vähän vaisu fiilis allekirjoittaneilla. Setä oli porhaltamassa junakyydillä heti aamusta töihin ja Flikkaakin taisi kaivella jo lähestyvä loman loppu. Rentouttavaa silti, onneksi.

ps. kuvat tuli taas kerran räpsittyä Nokian Ee seiskalla, sori siitä.

Hei vaan, Jopas lähti!

Ne Luumäet 28.12.2012, Turun Klubi

Olipa oikein ihana ramo-punk kattaus järjestetty joulun välipäiville. Töistä oli hoidettu vapaailta jo hyvissä ajoin ja liput hankittu heti kun myyntiin tulivat. Ovella oli vielä muutama lippu myymättä, mutta taisivat nekin vähät mennä sillä sen verran täysinäinen sali oli.

Alkuun oli tarjolla The Tarjas jonka peruspunkero ei jättänyt ketään kylmäksi. Puolen tunnin rypistyksessä ei ollut ainoatakaan suvantokohtaa vaan homma painettiin ammattimaisen poikamaisesti alusta loppuun. Ainoana miinuksena mainittakoon, että keikalla ei kuultu omaa suosikkiani ”Kake Randelin (On mun idoli)”.

The Tarjas, Ramopunkia Ulvilasta

Sitten olikin aika ottaa tanakka haara-asento ja huutaa lavalla olevan kyltin ohjeistamana ”Hei vaan, Jopas lähti!” ja siitä se todellakin lähti. Hienosti rakennettu keikka kulki kronologisesti alusta loppuun – eka levy, välispiikit, toka levy, välispiikit. Joey piti yleisön täydellisesti otteessaan jyhkeällä olemuksellaan ja Heko väänteli naamaansa milloin mihinkin asentoon.

Ja tästä se todellakin lähti...

Ne Luumäkien tunnelmaa

Biisilista oli hieno kattaus hienon bändin koko urasta eikä siitä jää mitään pahaa sanottavaa. Jos Ne ei tuu ikinä back, niin komea oli uran lopetus.

Setä

PS. Flikka jäi kaipaamaan kellariin, mutta ei makiaa mahan täydeltä.

PPS. Kuvat tuli räpsittyä tosi tosi laadukkaalla kamerakännykällä, koska kelvollinen kamera jäi kotiin. No ainakin ovat artsuja.

PPS. Jos Ne Luumäet ei kuulosta tutulta ja vaikka kuulostaisikin, vieraile bändin nettisivuilla.