Blogikoti

Kaikilla bloggareilla tuntuu olevan ihana koti, siis sellainen blogikoti, jonka sisustusta on huolella harkittu ja rakkaudella rakennettu. Me olemme asuneet nykyisessä asunnossamme kohta neljä vuotta ja halusimme esitellä myös oman ihanan blogikotimme.

Olohuoneen hyllyn päältä löytyy asetelma valikoiduista esineistä.

Aulassa uusi ostos kohtaa vanhat esineet, joilla on tunnearvoa.
(huomaa kuvassa myös huolella sijoitettu koirankakkapussi, niitä kun on hyvä olla aina käden ulottuvilla).

Uudet, ihanat kirppishankinnat löytävät heti paikkansa asunnostamme.

Keksimme myös nerokkaita ja innovatiivisia käyttötarkoituksia vanhoille esineille.
(Toi ikkuna oli oikeesti just tyynyliinan kokoinen).

Design-lamppujakin löytyy. Ei välttättä ihan perinteisissä paikoissa.

Sesonkiaikoina koristelemme. Joulukoriste vuodelta 2011 (ehkä?) on jo valmiiksi esillä.

Iltaisin kömmimme kauniisti pedattuun sänkyyn.

Levyt sentään ovat orjallisesti aakkosjärjestyksessä. Niistä taidetaan pyyhkiä pölyjäkin välillä. 

Prinsessa Diana

Rakas Penimme sai tänään pikkusiskon. Pikkusiskon nimi on Diana ja se on isoveljeään yksinkertaisempi. Tietysti jokaisen ihanan prinsessan tapaan, myös Dianalla on aika paljon asusteita. Loppukesästä me sitten harjoitellaan lomografiakuvausta ja analogisen ajan arkea. Ja jos joku on nyt meidän Penistä huolissaan, niin ei hätää. Ostettiin pojalle uusi valovoimaisempi muotokuvalinssi ja hieno laukku. Ei tarvitse sitten Penin olla mustis uudesta tulokkaasta.

Millaisia kuvia prinsessa Dianamme ottaa? En osaa vielä sanoa. Se selviää, kun eka filmi on kuvattu ja kehitetty. Kädet täristen se on jo ladattu kameraan. Kuka lähtee huomenna puistoon räpsimään?

Flikka

In English: My own darling Princess Diana is finally here. Lomography is the word!

Diana F on replika vanhasta 60-luvun kamerasta. Kokonaan muovia, täysin mekaaninen.
En edes muistanut, miltä sokkona kuvaaminen tuntuu.

Näin paljon kaikkea kivaa oli Dianan Deluxe-paketissa.
Olen haaveillut Diana-kamerasta jo pitkään ja kun sain vähän ylimääräistä kukkarontäytettä,
ei ollut vaikea valita, mihin rahat sijoittaisin.

Olo oli kuin jouluaamuna.

Kalansilmää, makroa, teleä... you name it.
Paljonkohan joutuu valottamaan filmiä ennen kuin tajuaa, mitä mikäkin linssi tekee.

Hmm... mikähän olisi meikäläisen analoginen päivä?

Viimeksi taisin ostaa filmiä ennen vuotta 2000.

Sitten, kun kaikelle tälle keksii vielä säilytyspaikan, ollaan voiton puolella.

Paluu arkeen

Loma on loppu. Itseasiassa allekirjoittaneelta se loppui jo pari viikkoa sitten. Setä taas lomailee vähän miten sattuu, joten puhun tällä kertaa ihan vain omasta puolestani. Töissä ei varsinaisesti loman jälkeen ole ollut rankkaa, muttei toki tylsääkään. Aamuheräämiset sitä vastoin ovat niin tuskaa, että huh. Päivärytmin sekoillessa ja yleisen vapaa-aikalaiskuuden käsissä blogi on taas jäänyt vaihteeksi vähemmälle huomiolle. Kotona odottaa kuitenkin postipaketti, joka saattaa pistää tähänkin blogiin vähän vipinää. Kiva.

Flikka

Rokattiin biitsillä

Meinasi käydä niin, että kesästä 2013 oli tulossa meidän ensimmäinen festariton kesä. No eihän se käynyt laatuun. Siispä fiksailimme aikataulujamme, ostimme liput, varasimme hotellihuoneen ja ajoimme junalla Helsinkiin.

Rock the Beach osoittautui ihan kivaksi tapahtumaksi. Maisema oli hassulla tapaa tuttu ja vieras, rantalavalla tuli välillä vähän kotoisa Ruisrock-olo. Artistikattaukseen kuului neljä kovaa: The Gaslight Anthem, Billy Talent, Queens of the Stone Age ja Green Day. Ihme ja kumma kyllä, me ei taidettu katsoa yhtään bändiä ihan kokonaan. Keskityttiin enemmän nautiskelemaan vaan olemisesta.

Aluksi aurinko porotti kuumasti pilvettömältä taivaalta, mikä sai Flikan luopumaan talviturkistaan - ainakin melkein. Flikka meni mereen polvia myöten eli niin pitkälle kuin hameen helmat antoivat myöten. Setä ei suostunut edes riisumaan kenkiään, saati sitten lähestymään vettä. Billy Talentin -keikan aikana alkoi sataa. Pienen kastelun jälkeen pilvinen ja leuto ilta oli mitä mainioin festarikeli.

Ihan hyvä häppeninki kaikkinensa, mutta jotenkin vähän vaisu fiilis allekirjoittaneilla. Setä oli porhaltamassa junakyydillä heti aamusta töihin ja Flikkaakin taisi kaivella jo lähestyvä loman loppu. Rentouttavaa silti, onneksi.

ps. kuvat tuli taas kerran räpsittyä Nokian Ee seiskalla, sori siitä.