Kivat kivat kaverit

Hei vaan ja hyvää ystävänpäivää kaikille meidän supersankarikavereille!

toivoopi Setä ja Flikka

Parempaa huoltamoruokaa

Alkuviikosta innostuttiin Avaruusasema-blogin huoltoasema-gourmet reseptistä. Varioitiin juttua vähän ja nauttittiin oma versiomme paremmasta huoltamoruuasta. Kuvat ei kyllä ole ihan Avaruusaseman tasoa, pahoittelut siitä. ehkä mekin saadaan jonain päivänä hankkittua kunnon kamera tai nykyiseen kameraan parempi putki.

Varsinaista reseptiä on vaikea julkaista, koska kokeellisen keittiömme nimissä vähän sovellettiin (varsinkin kun osa ostoslistan tuotteista ei koskaan löytänyt tietään kotiin). Jonkunlainen selostus ruuan syntymisestä voidaan kuitenkiin antaa.

Pihvit: marinoimaton possun ulkofile, näkyvä rasva leikattiin pois ja syötettiin koirille, pihvit nuijittiin ohuiksi ja paistettiin pannulla, pinnalle hyppysellinen pippuria ja suolaa. Pihvien kaveriksi grillattiin parit tomaatit.

Juuresranskalaisiin käytimme punajuurta, porkkanaa, lanttua ja bataattia. Tikuiksi leikatut juurekset keitettiin nopeasti aavistuksen suolatussa vedessä ja laitettiin uuni vuokaan. Päälle vähän oliiviöljyä ja mausteita, uunissa noin 35 minuuttua. Lopuksi sekoitettiin niiden joukkoon tinjamia.

Maustevoi syntyi margariinista, paprikajauheesta ja hienoksi silputusta rukolasta. Sotkettiin yhteen ja heitettiin muutamaksi minuutiksi pakastimeen.

Oli muuten älyttömän hyvää.

Ollaan pyritty tiistaisin tekemään myös jotain jälkiruokaa itse. Tällä kertaa kokeiltiin pikainen valkosuklaa-pannacotta marjoilla. Resepti voidaan julkaista myöhemmin, jos löydetään se vielä jostain. Pannacotta oli Sedän mukaan maailman helpoin jälkiruoka ja ehkä kokeillaan sitä toistekin erilaisilla makuvaihtoehdoilla.

Legomiesten invaasio

Olipa kerran poika, joka rakensi legoista avaruusaluksia ja kaupunkimaisemia. Vähän myöhemmin oli tyttö, jonka legopalikoista muodostui merirosvolaivoja ja televisiostudioita.

Vuosia myöhemmin tyttö ja poika kohtasivat... ja kuinkas sitten kävikään?

Sedän ja Flikan kokeellinen keittiö osa 1

Päätettiin leipoa pullaa. Voi olla, ettei ajateltu asiaa ihan loppuun. Flikka on leiponut pullaa viimeksi ehkä yläasteella ja Setä samaisessa laitoksessa kymmenisen vuotta aikaisemmin. Mutta se ei tietenkään estänyt meitä haaveilemasta tuoreesta, itse tehdystä laskiaispullasta.

Kaikki meni pieleen heti kättelyssä. Katsoimme ohjeen netistä, varasimme aineet valmiiksi, lämmitimme maidon. Sen jälkeen pengottiin keittiön kaappeja sen toivossa, että löytäisimme yleiskoneeseen kaikki tarvittavat osat. Sitten etsimme käyttöohjetta, jotta ne kaikki osat saataisiin paikoilleen.

Kun kone oli saatu koottua, oli aika heittää ensimmäiset ainekset kulhoon ja työntää töpseli seinään.  Maanisen käynnistyspainikkeen naksuttelun jälkeen oli pakko myöntää, että olisi ehkä kannattanut testata laitteen toimivuus ihan ekana. Reilun vuosikymmenen ajan kaapissa maannut yleiskone ei tehnyt elettäkään pyörittääkseen teriä. Aika oli tainnut ajaa sen ohi.

No eipä mitään, onhan meillä käsivatkain ja siihen taikinakoukut. Tästä eteenpäin on mahdoton sanoa, mitä teimme väärin. Ehtikö maito jäähtyä liikaa, mitattiinko jauho liian reilulla kädellä, lisättiinkö aineet väärin tai väärässä järjestyksessä?  Joka tapauksessa käsissämme oli lopulta lähes kivikova taikinamöykky, jossa ei ollut tietoakaan siitä ihanasta sitkosta ja ilmavuudesta, joka pullataikinassa pitäisi olla. Toiveikkaina vielä turvottelimme taikinaa reilun tunnin. Ehkä se laajeni vähän, koveni ainakin lisää. Tekele muistutti lähinnä sinitarraa.

Tässä vaiheessa katseltiin ympärillemme keittiön kaaoksessa ja päätettiin luovuttaa suosiolla. Paitsi, että meillä oli jo kermavaahtoa ja marjamelbaa. Johonkinhan ne piti käyttää. Setä teki nopean kauppareissun ja palasi kotiin ranskanleipä kainalossaan. Köyhät ritarit onnistuivat pullakokeilua paremmin, mutta sokeria olisi saanut olla kyllä sekä mustikka-vadelma-survoksessa että kermavaahdossa. Se taisi unohtua molemmista.

Ihan kivaa yhteistä puuhaa keittiössä. Ens kerralla taidetaan silti hakea laskiaispullat lähimmästä leipomosta. 

Viikkosiivous

F: Meidän pitää siivota.

S: Mulle tuli uusi levy.

F: Ja se estää sua imuroimasta?

S: No kun ne pitää olla konkreettisia.

F: Häh? Ei hitto, mä puhuin villakoirien imuroimisesta.

S: Eiks ne kuulu ajella?

F: Joo näyttelyihin kyllä, mutta mä en usko, että viitsin noita sängyn alla pyöriviä pölykoiria ilmoittaa edes mätsäriin. Voisitko sä sitten laittaa pyykkiä?

S:  Koneeseen joo, mutta en narulle, koska siellä on märkiä.

F: Miten meillä voi olla näin paljon pyykkiä? Koneessa, pyykkinarulla, pyykkikorissa. Ihan koko ajan. Ei edes lapsiperheissä oo pyykit koko ajan esillä.

S: Jos ne edes kerran olisi pyykkikorissa eikä pitkin kämppää, voisin pestäkin niitä.

F: Okei, mä hoidan pyykit. Voitko sä täyttää tiskikoneen?

S: Se on jo täynnä puhtaita eikä likaisia oo pöydällä. Käytkö sä edes koskaan keittiössä?

F: Ei mun tarvi, kun sä ruokit mut. Sitä paitsi keittiön pöytä pitää siivota. Ei siellä mahdu syömään. Miks me pinotaan kaikki sinne?

S: No kun muualle ei enää mahdu.

F: Pitäisköhän meidän yrittää luopua jostain?

S: Onko meillä muka jotain ylimääräistä?

F: öö… Mulla voisi olla ehkä yksi T-paita, josta voi tehdä rätin. Ja on tossa pari kirjaa, kun voi laittaa kiertoon. Ehkä.

S: Mitä kello on?

F: En mä tiedä. Ja muuten se T-paita… sitä vois ehkä pitää vielä yöpaitana tai sitten kotona silloin, kun mä oon kipee.

S: Niin, mut joko NCIS alkaa?

F: Ai niin joo, se pitää katsoa. Mut hei, pestään sit ainakin vessa ennen kuin vieraat tulee.

S: No sen kerkee sit vaikka perjantaina.

Mihinkäs tiikeri raidoistaan

Setä ostelee levyjä, itse rakastan tilpehööriä. Olen ollut sellainen lapsesta asti. Kaikki mikä on pikkukivaa ja sopii sisustukseen ja kulloiseenkin makuuni, pitää saada nyt heti. Itse asiassa Setä on alustavasti kieltänyt minulta kaikenlaisten säilytysrasioiden ja pussukoiden hankkimisen, mutta aarteista se ei puhunut onneksi mitään.

Siispä tiikeriin.

Tanskalainen lifestyle-kauppaketju Tiger avasi myymälän Turussa joskus viime vuoden loppupuolella. En ole ollut kaupasta mitenkään erityisen innoissani, onhan nuo tiimarit jo nähty, mutta sitten bongasin Kesällä kerran -blogista hauskoja viiksituotteita, jotka osoittautuivat Tigerin alkuvuoden uutuuksiksi. Niiden innoittamana tein pienen retken Turun myymälään, enkä voi todellakaan sanoa poistuneeni sieltä tyhjin käsin.

Laastarit, nenäliinat, keittiörätit ja servetit ovat toki hyödyllisiä, mutta mitä ihmettä teen taas yhdellä uudella viholla tai valokuva-albumilla? Entäpä säästöpossulla? Minulla on niitä jo kolme, mutta tämä uusin oli niin söpö ja kaiken lisäksi vielä liitutaulumaalilla sipaistu, että olihan se pakko lunastaa kotiin. Nappimagneeteille sentään on paikka valmiina joululahjaksi saamassani magneettitaulussa. Ja kuten kuvista huomaatte, taas tuli hankittua yksi säilytyspussukka ja parit rasiat. Että sillai.

Flikka

Pekonia ja sähkövirtaa

Olipa kerrassaan mukava päivä tänään. Ensin UPS toimitti kotiovelle sähkövirtaa eli AC/DC:n Backtracks Deluxe -boksin, jonka sisältä löytyi 3 CD:tä, 2 DVD:tä ja yksi LP. Mukana oli myös kahvipöytäkirja, kuvia ja erinäistä sälää muun muassa I do it for AC/DC -rintamerkki. Ja kaikki tämä ihanuus oli pakattu patterilla toimivaan pahvivahvistimeen.

Ja tämä siis todellakin toimii!

Seuraavaksi pitkin lähteä postiin. Sinne oli saapunut amerikasta asti paketillinen pekonia. Elikkäs Anti-Flag -yhtyeen uusi single Bacon muotoiltuna kuvavinyylinä. Viisisataa painettu ja minä sain numeron 332, joka oli pieni pettymys, sillä odotin pienempää numero.

Setä